Usein kysyttyä
lihavuudesta

Kyllä. Lihavuus on pitkäaikaissairaus, jossa kehon rasvakudoksen määrä on liian suuri.

Se ei tarkoita, että ihminen olisi epäonnistunut tai että kyse olisi vain tahdonvoimasta. Painoon vaikuttavat monet asiat yhtä aikaa: perimä, elinympäristö, arjen kuormitus ja stressi, liikkuminen, uni, syömistottumukset, mieliala, lääkitykset ja elämäntilanne.

Lihavuuden ehkäisyn ja hoidon tavoitteena on muun muassa estää lihavuuden vaikeutumista, tukea painonhallintaa, ehkäistä ja hoitaa lihavuuteen liittyviä sairauksia sekä parantaa toimintakykyä ja elämänlaatua.

Lihavuuden taustalla on yleensä monta tekijää samaan aikaan. Mukana voi olla yksilöllisiä, ympäristöön liittyviä ja yhteiskunnallisia tekijöitä.

Painon kertymistä edistäviä tekijöitä ovat esimerkiksi vähäinen liikkuminen, runsas istuminen, lyhyt yöuni, stressi, masennusoireet, tietyt lääkitykset sekä perimä. Siksi “syö vähemmän ja liiku enemmän” on monelle liian yksinkertainen neuvo. 

Lihavuus voi suurentaa monien sairauksien riskiä. Lihavuuteen liittyviä sairauksia ovat esimerkiksi tyypin 2 diabetes, rasvamaksa, sepelvaltimotauti, uniapnea ja nivelrikko. Lihavuuteen voi liittyä myös psykososiaalisia vaikutuksia.

Riskeihin vaikuttavat muun muassa lihavuuden määrä, rasvan jakautuminen kehossa ja muut terveyteen liittyvät tekijät.

Painonhallinta ei ole tahdonvoimakysymys. Kun painoa yrittää pudottaa, keho, arki ja ympäristö voivat vetää eri suuntiin.

Yksinkertaisesti sanottuna paino nousee, kun keho saa pitkään enemmän energiaa kuin kuluttaa. Mutta arjessa tämä ei ole yksinkertainen asia. Ruokaa on helposti saatavilla, annos- ja pakkauskoot ovat usein suuria, työ ja vapaa-aika voivat olla paikallaanoloa, ja lyhyt uni tai stressi voi vaikeuttaa painonhallintaa.

Myös perimällä on oma osuutensa. Perimä voi myös selittää osan ihmisten välisistä painoeroista.

Lihavuus voi vaikuttaa fyysiseen terveyteen, toimintakykyyn, jaksamiseen, mielialaan ja elämänlaatuun. Tuen hakeminen ei tarkoita, että sinun pitäisi tavoitella jotakin tiettyä painoa. 

Painosta keskusteleminen vastaanotolla voi tuntua vaikealta, etenkin jos aiemmat kokemukset ovat olleet huonoja tai jos aiheeseen liittyy paljon tunteita. Keskustelun ei kuitenkaan tarvitse alkaa painosta, ruokavaliosta tai liikunnasta. Se voi alkaa omista kokemuksista, ja siitä, mitä elämässä on jäänyt pois.

Kokonaisvaltaisessa lihavuuden hoidossa huomioidaan painon ja liitännäissairauksien lisäksi myös asioita kuten elämäntilanne, voimavarat, psyykkinen hyvinvointi sekä painonhallintaan liittyvät ajatukset, tunteet, asenteet ja käyttäytyminen. Hoidon tavoitteisiin kuuluu myös elämänlaadun parantaminen.

Mitään ei tarvitse siis osata selittää täydellisesti, eikä kaikkea tarvitse kertoa kerralla. Tärkeintä on, että ammattilainen saa kuvan juuri sinun kokemuksistasi. Jos tuntuu siltä että haluaisit tukea, asia on silloin myös riittävän tärkeä otettavaksi puheeksi.

Tukea voi saada esimerkiksi perusterveydenhuollosta, työterveyshuollosta tai yksityisestä terveydenhuollosta. Mukana voi olla moniammatillinen tiimi, johon voi kuulua esimerkiksi lääkäri, hoitaja ja ravitsemusterapeutti.

Ensimmäisellä vastaanotolla voidaan keskustella esimerkiksi painon kehityksestä, siitä mitä olet jo kokeillut, terveydestäsi, elintavoista, hyvinvoinnista ja omista tavoitteistasi. Kokonaisarvioon voi kuulua myös mittauksia ja tarvittaessa tutkimuksia. Tavoitteena on muodostaa kuva tilanteestasi, jotta voitte yhdessä terveydenhuollon ammattilaisen kanssa laatia sinulle sopivan hoitosuunnitelman.

Voit ennen käyntiä miettiä esimerkiksi, miten painoon liittyvät asiat vaikuttavat arkeesi, mitä olet aiemmin kokeillut ja millaista tukea toivoisit. Voit myös kirjoittaa itsellesi valmiiksi kysymyksiä joihin haluaisit vastauksia. Voit kysyä esimerkiksi hoidon tavoitteista, millaisia vaihtoehtoja tilanteessasi voidaan harkita, miten edistymistä seurataan ja milloin hoitosuunnitelmaa arvioidaan uudelleen.

BMI eli painoindeksi kertoo painon ja pituuden suhteesta. Aikuisilla ylipainon rajana pidetään BMI-arvoa 25 kg/m² ja lihavuuden rajana 30 kg/m².

Painoindeksi ei kerro kehonkoostumusta, eli kehon lihaksien ja rasvan suhdetta. Painoindeksi ei myöskään ota huomioon ikää, etnistä taustaa tai sukupuolta. Se ei myöskään kerro hyvinvoinnista, kuten miten nukut, miten jaksat, tai millainen suhteesi ruokaan on.

Aikuisilla ylipainon rajana pidetään painoindeksiä eli BMI-arvoa 25 kg/m² ja lihavuuden rajana BMI-arvoa 30 kg/m². BMI 25–29,9 kg/m² luokitellaan siis ylipainoksi ja BMI 30 kg/m² tai enemmän lihavuudeksi.

BMI on kuitenkin vain yksi tapa tarkastella painoa. Lihavuuden kokonaisarviossa huomioidaan myös esimerkiksi vyötärönympärys sekä lihavuuteen liittyvät sairaudet ja niiden riskitekijät.

Aikuisten lihavuuden ensisijainen hoitomuoto on suunnitelmallinen elintapahoito. Käytännössä se tarkoittaa tukea ruokailuun, liikkumiseen, uneen ja arjen rytmiin.

Elintapahoidon tueksi voidaan myös harkita muitakin hoitomuotoja, kuten erittäin niukkaenergistä dieettiä, lihavuuden lääkehoitoa tai lihavuusleikkausta.

Hoitomenetelmän sopivuutta ei voi päätellä pelkän painon perusteella. Ammattilaisen arvioon vaikuttavat esimerkiksi terveydentila, aiemmat painonhallintayritykset, liitännäissairaudet, riskitekijät ja se, millainen hoito olisi sinulle turvallinen ja mahdollinen.

Lihavuus on pitkäaikaissairaus, joten myös painonhallinta ja hoidon seuranta voivat edellyttää pitkäaikaista suunnitelmaa. Hoidon kesto ja seuranta riippuvat kuitenkin tilanteesta ja valitusta hoidosta. Hoitosuunnitelma tehdään yhdessä ammattilaisen kanssa ja sitä voidaan arvioida uudelleen matkan varrella.

Kyllä. Stressi voi lisätä sellaisten ruokatottumusten riskiä, jotka altistavat painonnousulle. Painoon vaikuttavat yleensä monet tekijät yhtä aikaa, joten stressiä kannattaa tarkastella yhtenä osana kokonaisuutta.

Kyllä. Liian vähäinen uni altistaa painonnousulle. Siksi lihavuuden hoidossa tarkastellaan ruokailun ja liikkumisen lisäksi myös unta. Jos painonhallinta tuntuu vaikealta, voi olla hyödyllistä pohtia myös sitä, saatko riittävästi palauttavaa unta.

Sopiva tavoite on yksilöllinen, mutta vähintään viiden prosentin painon vähenemisellä voidaan saavuttaa suotuisia muutoksia, ja sitä pidetään monelle realistisena tavoitteena.

Lihavuuden hoidossa ei kuitenkaan tarkastella vain kiloja. Tavoitteisiin voivat kuulua myös painon nousun pysäyttäminen sekä elämänlaadun, toimintakyvyn ja lihavuuteen liittyvien sairauksien parantaminen.

Kun tavoitteena on painon vähentäminen, ruoasta saatavan energian tulee olla energiankulutusta pienempi. Tarkka kalorien laskeminen ei kuitenkaan välttämättä ole tarpeen.

Painonhallintaa tukevat parhaiten sellaiset ruokatottumukset, joita pystyy toteuttamaan myös pitkällä aikavälillä. Näihin voivat kuulua esimerkiksi säännöllinen syöminen, sopivat annoskoot ja monipuoliset ruokavalinnat.

Ruokahäly on jatkuvaa, kuormittavaa ruokaan liittyvää ajattelua, josta on vaikea päästä irti. Ruokahälyllä tarkoitetaan ei-toivottuja tai mielipahaa aiheuttavia ruokaan liittyviä ajatuksia, jotka voivat viedä paljon tilaa mielessä.

Ruokahäly ei ole sama asia kuin tavallinen nälkä tai yksittäinen mieliteko. Ruokahälyä tutkitaan vielä, eikä kaikkia sen taustalla olevia tekijöitä tunneta. Tiedetään kuitenkin, että syömiseen ja painon säätelyyn vaikuttavat monet asiat, kuten perimä, hormonit, aivot, psyykkinen hyvinvointi ja elinympäristö.

Jos ruoka pyörii mielessä jatkuvasti tai painonhallinta tuntuu kuormittavalta, keskustelu lääkärin kanssa voi olla hyvä ensimmäinen askel. Lääkärin kanssa voit keskustella siitä, millainen tuki sopisi juuri sinun tilanteeseesi.

Paino ja lihavuus ovat henkilökohtaisia ja monelle tunnepitoisia aiheita. Lihavuuteen liittyy edelleen ennakkoluuloja ja stigmaa, ja osa ihmisistä on kokenut myös syrjintää tai epäasiallista kohtelua.

Jos aiheesta puhuminen tuntuu vaikealta, keskustelun voi aloittaa siitä, miten oma vointi, jaksaminen tai terveys mietityttää. Kaikkea ei tarvitse osata sanoittaa heti.

Ei. Lihavuuden hoidon tavoitteisiin kuuluu olemassa olevien sairauksien hoitamisen lisäksi niiden ehkäiseminen sekä työ- ja toimintakyvyn ja elämänlaadun parantaminen. Se, miten paino vaikuttaa ihmiseen, on myös yksilöllistä. Tuen tarvetta voidaan tarkastella painon lisäksi esimerkiksi terveydentilan, lihavuuteen liittyvien sairauksien tai niiden riskien, toimintakyvyn, elämänlaadun ja omien tavoitteiden perusteella.

Voit siis ottaa asian puheeksi jo silloin, kun oma terveys, painonhallinta tai jaksaminen mietityttää.

Kyllä. Tukea voi saada esimerkiksi perusterveydenhuollossa, työterveyshuollossa tai muissa terveydenhuollon palveluissa.

Sinun ei tarvitse tietää valmiiksi, mikä hoitomuoto olisi sinulle sopiva. Jos olet kiinnostunut hoidosta, ammattilaisen kanssa voidaan käydä läpi eri vaihtoehtoja ja pohtia yhdessä, mitkä niistä voisivat sopia tilanteeseesi.

Kyllä. Voit kertoa lääkärille hoidosta, josta olet kuullut, ja kysyä, voisiko se sopia tilanteeseesi.

Hoitosuunnitelma tehdään kuitenkin yhdessä ammattilaisen kanssa keskustellen ja yksilöllisesti. Hoitomenetelmän valintaan vaikuttavat muun muassa omat toiveesi, elämäntilanteesi ja voimavarasi sekä mahdolliset muut sairaudet.

Aikuisten lihavuuden hoitovaihtoehtoja ovat suunnitelmallinen elintapahoito ja tilanteesta riippuen sitä tukevat muut hoitomenetelmät. Hoitomenetelmä valitaan yhdessä terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Hoitomenetelmän sopivuutta ei voi päätellä pelkän painon perusteella. Ammattilaisen arvioon vaikuttavat esimerkiksi terveydentila, aiemmat painonhallintayritykset, liitännäissairaudet, riskitekijät ja se, millainen hoito olisi sinulle turvallinen ja mahdollinen.

Lihavuuden hoidon tavoite ei ole kaikilla sama. Hoidon tavoitteena voi olla esimerkiksi painonhallinta, lihavuuteen liittyvien sairauksien ehkäiseminen tai hoitaminen sekä työ- ja toimintakyvyn tai elämänlaadun parantaminen.

Kun ammattilainen tietää, mitä itse toivot hoidolta ja mikä omassa tilanteessasi on tärkeää, hoidon tavoitteet ja sopivat vaihtoehdot voidaan suunnitella yhdessä.

Hoitomenetelmä valitaan yhdessä keskustellen. Omat toiveesi ovat tärkeä osa hoidon suunnittelua, mutta eivät ainoa siihen vaikuttava asia. Hoitomenetelmän valinnassa terveydenhuollon ammattilainen huomioi myös esimerkiksi elämäntilanteen ja voimavarat, sekä mahdolliset muut sairaudet.

Ei. Lihavuus on pitkäaikaissairaus, jonka hoitamiseen ei riitä pelkkä tahdonvoima. Lihavuuden hoidossa voidaan käyttää erilaisia hoitomenetelmiä. Aikuisten lihavuuden ensisijainen hoitomuoto on suunnitelmallinen elintapahoito, ja sitä voidaan tilanteesta riippuen tukea esimerkiksi lääkehoidolla.

Sopiva hoito valitaan yksilöllisesti. Lääkehoito on yksi mahdollinen lihavuuden hoitomenetelmä, jota voidaan käyttää suunnitelmallisen elintapahoidon tukena silloin, kun se soveltuu henkilön tilanteeseen. Se, että tarvitsee tai käyttää terveydenhuollon tarjoamaa tukea, ei tarkoita, että olisi yrittänyt liian vähän tai epäonnistunut painonhallinnassa.

Vaikuttava aine on lääkkeen osa, joka saa aikaan sen hoitavan vaikutuksen. Samaa vaikuttavaa ainetta voi olla useammassa lääkevalmisteessa. Lääkevalmisteet eivät silti välttämättä ole keskenään samanlaisia. Niissä voi olla eroja esimerkiksi vahvuudessa, annostelumuodossa tai siinä, minkä sairauden hoitoon valmiste on hyväksytty.

Jos jokin tietty valmiste mietityttää, sen soveltuvuudesta omaan tilanteeseen kannattaa keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Lihavuusleikkausta voidaan harkita silloin, kun muilla hoitomuodoilla ei ole saavutettu tavoitepainoa, ja leikkauskriteerit täyttyvät. Leikkaushoito voi olla aiheellista, jos BMI on vähintään 40 kg/m² tai vähintään 35 kg/m² ja henkilöllä on lihavuuteen liittyvä liitännäissairaus. Tyypin 2 diabetesta sairastavalla leikkausta voidaan tietyissä tilanteissa harkita myös BMI:n ollessa vähintään 30 kg/m².

Eri hoitovaihtoehtojen soveltuvuudesta omaan tilanteeseen kannattaa keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Erittäin niukkaenergiainen dieetti eli ENE-dieetti (ENED) voidaan toteuttaa joko kaupallisilla ENE-valmisteilla tai tavallisella ruoalla. Dieetille olennaista on hyvin vähäinen energiansaanti, ei jokin tietty ruokalista.

ENE-dieetti kestää yleensä 4–10 viikkoa ja enintään 16 viikkoa. Se suositellaan toteutettavaksi terveydenhuollon ammattilaisen arvioinnissa ja ohjauksessa, koska dieetti ei sovi kaikille ja voi omatoimisesti toteutettuna aiheuttaa terveysriskejä.

Eri hoitovaihtoehtojen soveltuvuudesta omaan tilanteeseen kannattaa keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.