We have detected that you are located in . Do you want to switch to the local site?
Aivan kuten meillä on syntyessämme tietynväriset silmät, meillä voi olla perinnöllinen taipumus painonnousuun. Kumpaankaan ei voi vaikuttaa itse, ja syyllistäminen on turhaa. Syyllistymisen sijaan on tärkeää ymmärtää, miten perinnölliset taipumukset kannattaa huomioida arjessa.
Ensimmäiset ajatukset perintötekijöiden ja lihavuuden välisestä yhteydestä nosti tietoisuuteen Michiganin yliopiston tutkijaryhmä vuonna 1952. Heidän tutkimuksessaan oli mukana 81 kaksosparia, enimmäkseen paikallisista lukioista. Kaksosilta mitattiin muun muassa jalkaterien, kyynärvarren ja jopa nenän pituus.
Mittausten avulla pystyttiin selvittämään näiden eri piirteiden periytyvyyttä. Mitatuista piirteistä suurin periytyvyyssuhde oli kehonpainolla ja vyötärön ympärysmitalla.
Myöhemmin on tehty samankaltaisia tutkimuksia, joissa on verrattu kaksosia, jotka eivät ole kasvaneet yhdessä. Identtiset kaksoset painoivat yhtä paljon riippumatta siitä, kasvoivatko he yhdessä vai erillään syntymän jälkeen. Tämä osoittaa perintötekijöiden voiman kehonpainon määräytymisessä verrattuna ympäristöön. Nämä löydökset vahvistavat kiistattomasti perimän keskeisen merkityksen lihavuuden taustalla. Osa näytöstä viittaa siihen, että perimän vaikutusosuus on 40–70 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että vanhemmilta periytyneet perintötekijät voivat lisätä lihomisen riskiä.
40–70 %
Perintötekijöillä on keskeinen merkitys lihavuudessa. Osa näytöstä viittaa siihen, että perimän vaikutusosuus on 40–70 prosenttia.
Perintötekijöiden ja painon yhteyttä tutkitaan parhaillaan aktiivisesti. Tiedämme jo, että perintötekijät vaikuttavat muun muassa seuraaviin seikkoihin:
Nykytiedon mukaan nämä seikat saattavat liittyä enemmän perintötekijöihin kuin persoonallisuuteen tai elintapoihin liittyviin valintoihin.
Miksi hyvin harva ihminen siinä tapauksessa oli lihava sata vuotta sitten? Geenimme eivät ole muuttuneet viimeisen sadan vuoden aikana. Itse asiassa ne ovat pysyneet suurelta osin muuttumattomina viimeisen 50 000 vuoden ajan. Sen sijaan ympäristömme on muuttunut.
Elämme nyt erilaisessa ympäristössä, jossa on erityyppistä ruokaa, teknologiaa ja stressiä kuin ennen. Ne ovat vuorovaikutuksessa perintötekijöidemme kanssa uudella tavalla. Lihavuus on yksi seurauksista.
”Lihavuuden kehittymiseen tarvitaan sekä geenit että ympäristö.”
Mitä enemmän tiedämme perintötekijöistämme, sitä paremmin voimme hyödyntää tietoa painonhallinnassa. Yksilölliset erot perintötekijöissämme voivat kuitenkin aiheuttaa meille suuremman tai pienemmän riskin lihavuuden kehittymiseen. Painonhallintaa koskevien tietoisten päätösten taustalla on perintötekijöistämme kertynyt tieto. Voimme esimerkiksi pyrkiä vähentämään altistusta ympäristötekijöille, jotka lisäävät lihavuuden riskiä.
Yksilöllisten perintötekijöidemme vuoksi voimme myös reagoida eri tavoin erityyppisiin hoitoihin. Mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Siksi jokainen tarvitsee yksilöllisen lähestymistavan painonhallintaan.
FI25OB00009_03_2025
