Maailman lihavuuspäivän aattona Novo Nordisk järjesti
verkkotilaisuuden ”Miksi vatsa kurnii? Lihavuus, hormonit ja oman
kehon signaalit”, jossa keskusteltiin lihavuudesta tutkimuksen
valossa. Aiheesta luennoi kliinisen ravitsemustieteen
professori Kirsi Virtanen Itä-Suomen yliopistosta.
Kirsi Virtasen mukaan on vanhanaikaista väittää, että lihavuudessa
olisi kyse vain tahdonvoimasta tai syömisen ja fyysisen aktiivisuuden
kaavasta – eli siitä, että liikutaan enemmän kuin syödään. Lihavuutta
ja sen lukuisia taustatekijöitä on tutkittu pitkään, ja yhä karttuva
tieto on osoittanut sen, ettei lihavuus eikä siten painonhallintakaan
ole selkeä tai mustavalkoinen asia.
”Se, miten paino määräytyy, on laaja ja monimutkainen asia. Vasta
pikkuhiljaa on tutkimuksen kautta opittu, miten kehon painoa
säädellään”, Virtanen tiivistää.
Virtasen mukaan lihavuuteen vaikuttavat muun muassa kehon hormonit,
kuten kylläisyys- ja nälkähormonit, sekä muun muassa syömistottumukset
ja riittävä unen saanti. Ympäristön ja geenien suhteella on myös
merkitystä: vaikka elinympäristömme on muuttunut paljon, geenimme ovat
kuitenkin samat kuin kymmeniä tai satoja vuosia sitten.
”Tiedetään, että viimeisen sadan vuoden aikana ympäristömme on
muuttunut valtavasti, mutta silti geenit ovat ihan ne samat. Jos
katsotaan lihavuuden esiintyvyyttä, huomataan, miten ympäristön
vaikutus tulee esiin”, Virtanen kertoo.
Geenimme on ohjelmoitu varastoimaan mahdollisimman tehokkaasti
energiaa, mutta samaan aikaan aktiivisuutta voivat vähentää
esimerkiksi istumatyö ja autoilu. Ympäristötekijöillä on merkitystä
siinäkin, miten se fyysisesti mahdollistaa aktiivisuuden: onko
esimerkiksi kävelyteitä ja jalkakäytäviä rakennettu riittävästi.
Painonhallintaan on nykyäänkin tarjolla mitä erilaisimpia kuureja ja
valmennuksia. Virtasen mukaan kestävämmät painonhallinnan keinot
liittyvät kuitenkin mielihyvän lisäämiseen. Merkitystä on jo pienillä
teoilla, kuten ruokarytmin säännöllistämisellä, ruuan kattamisella
kauniisti sekä itselleen mieluisan liikuntalajin löytämisellä.
Huippu-urheilijaksi ei kenenkään tarvitse ryhtyä, vaan keskeistä on
passiivisen ajan vähentäminen ja mielihyvän löytäminen itselleen
sopivasta tekemisestä.
Pohditko miten ottaa lihavuus puheeksi terveydenhuollon
ammattilaisen kanssa? Sivuiltamme löydät tukea myös siihen.