Elämänpolkuni on ollut aina hyvin runsas. Pienestä pitäen olen ollut monessa mukana ja harrastanut paljon. Lapsuuden perheessä kannustettiin aktiiviseen elämään ja nuorempana harrastin taiteellisia lajeja, kuten tanssia ja musiikkia. Jo pienenä tyttönä tiedostin sen, että meidän perheessämme on taipumusta lihavuuteen.

Ehkä tästä syystä minua pidettiinkin hyvin aktiivisena, ja minua vietiin liikuntaharrastusten, kuten tanssin pariin. Olin varhaisteini, kun itse ensimmäisen kerran mietin tanssitunnilla, että mahtaako minulla olla enemmän mahaa tai liian leveä lantio. Tällaiset ajatukset tulivat mieleeni todella varhain. Lopulta aloin vähentämään syömiskertoja, kontrolloimaan syömistäni ja olin tyytyväinen, kun minulle sanottiin, että sinun pitäisi syödä enemmän.
Silloin tuli sellainen olo, että olen onnistunut ja saavuttanut jotain tärkeää.

Varhaisteinivuosista saakka paino on vaihdellut. Tiukat dieetit, painonhallintaryhmät ja aktiivinen liikuntaharrastus ovat vuorotelleet raskauksien, elämän rankempien vaiheiden ja kiireisen arjen kanssa. Paino on milloin pudonnut, milloin kertynyt kymmeniä kiloja. Itsekseen herkuttelu loi elämässäni pienen turvapaikan. Tiesin silloin, että tämä ei ole se oikea tie, eikä tuota mitään hyvää. Söin mieluummin herkkuja kuin olisin lähtenyt lenkille tai vaikka lukenut kirjaa.

Se, mikä minut lopulta laittoi painon pudotuksen polulle, ei ole ollut mikään yksittäinen asia. Muusikkona tarvitsee erilaisia liikeratoja, ja tunsin, että tietyt liikeradat eivät enää toimineet, ja hiki tuli pelkästä ajatuksesta, että pitäisi jaksaa soittaa. En myöskään enää pystynyt ottamaan omaa lastani syliin, sillä lapsi ei yksinkertaisesti mahtunut syliini. Tuntui että osa vanhemmuudesta puuttui, kun en pystynyt tekemään tiettyjä asioita. 

Käänteentekevä hetki elämässäni oli, kun ymmärsin, että tätä polkua ei tarvitse tehdä yksin. Minun ei tarvitse pelätä epäonnistumista, sillä tiedän, että saan aina tukea ammattilaisilta. Tärkeää oli hyväksyä se, että kaikki ei välttämättä tule menemään suunnitelmien mukaan, mutta siitäkin huolimatta matka ei lopu yhteen epäonnistumiseen.

Mikään ei ole niin motivoivaa, kuin se, että tiedät, että olet lunastanut valinnoillasi elämään lisää vuosia. Se, että saa elää terveenä ja olla terve vanhempi ja näyttää omalla esimerkillä sitä, että elät hyvää elämää samalla nauttien siitä. Loppujen lopuksi ei ole tarvinnut luopua oikeastaan mistään.

Nykyisin arki rullaa, kun herää aamulla ja on nukkunut hyvin. Työpäivän jälkeen on vielä energiaa touhuta perheen kanssa sekä pitää huolta myös omasta hyvinvoinnista. Nyt se on sata kertaa helpompaa kuin aikaisemmin. Kun jaksan panostaa itseeni, myös läheisilläni on hyvä olla. Itseensä panostaminen ei ole muilta pois, vaan se on valtava henkinen ja fyysinen voimavara arkeen.

Uuden elämäntavan myötä arkeni on muuttunut ja olen itsekin muuttunut paljon. Minulla on paljon jaksavampi olo ja saan suunnitella elämääni sellaisia asioita, mistä haaveilen, ilman että siihen täytyy lisätä ”jos”. Arki on paljon helpompaa ja sujuvampaa, kun sitä voi elää pelkästään elämällä.

Harmittaa, että olen heittänyt hukkaan vuosia sillä, että en ole lähtenyt omasta kuplastani pois. Olisinpa uskonut enemmän omaan onnistumisen mahdollisuuteen.

Tällä hetkellä elämäni on sellaista, millaista olen ajatellut, että sen pitäisi olla ja olen innoissani omasta hyvinvoinnistani. Nautin siitä, että minulla on mahdollisuus tehdä erilaisia asioita. Nykyään minulle kuuluu erittäin hyvää ja olen niin onnellinen, että olen uskaltanut.