Anna-Mari on perheenäiti ja musiikin ammattilainen, jonka arkeen on
löytynyt uusi vire elämäntapamuutoksen myötä. Tässä jutussamme
Anna-Mari kertoo itse tarinansa.
Elämänpolkuni on ollut aina hyvin runsas. Pienestä pitäen olen ollut
monessa mukana ja harrastanut paljon. Lapsuuden perheessä
kannustettiin aktiiviseen elämään ja nuorempana harrastin taiteellisia
lajeja, kuten tanssia ja musiikkia. Jo pienenä tyttönä tiedostin sen,
että meidän perheessämme on taipumusta lihavuuteen.
Ehkä tästä syystä minua pidettiinkin hyvin aktiivisena, ja minua
vietiin liikuntaharrastusten, kuten tanssin pariin. Olin varhaisteini,
kun itse ensimmäisen kerran mietin tanssitunnilla, että mahtaako
minulla olla enemmän mahaa tai liian leveä lantio. Tällaiset ajatukset
tulivat mieleeni todella varhain. Lopulta aloin vähentämään
syömiskertoja, kontrolloimaan syömistäni ja olin tyytyväinen, kun
minulle sanottiin, että sinun pitäisi syödä enemmän.
Silloin
tuli sellainen olo, että olen onnistunut ja saavuttanut jotain tärkeää.
Varhaisteinivuosista saakka paino on vaihdellut. Tiukat dieetit,
painonhallintaryhmät ja aktiivinen liikuntaharrastus ovat vuorotelleet
raskauksien, elämän rankempien vaiheiden ja kiireisen arjen kanssa.
Paino on milloin pudonnut, milloin kertynyt kymmeniä kiloja. Itsekseen
herkuttelu loi elämässäni pienen turvapaikan. Tiesin silloin, että
tämä ei ole se oikea tie, eikä tuota mitään hyvää. Söin mieluummin
herkkuja kuin olisin lähtenyt lenkille tai vaikka lukenut kirjaa.
Se, mikä minut lopulta laittoi painon pudotuksen polulle, ei ole
ollut mikään yksittäinen asia. Muusikkona tarvitsee erilaisia
liikeratoja, ja tunsin, että tietyt liikeradat eivät enää toimineet,
ja hiki tuli pelkästä ajatuksesta, että pitäisi jaksaa soittaa. En
myöskään enää pystynyt ottamaan omaa lastani syliin, sillä lapsi ei
yksinkertaisesti mahtunut syliini. Tuntui että osa vanhemmuudesta
puuttui, kun en pystynyt tekemään tiettyjä asioita.
Käänteentekevä hetki elämässäni oli, kun ymmärsin, että tätä polkua
ei tarvitse tehdä yksin. Minun ei tarvitse pelätä epäonnistumista,
sillä tiedän, että saan aina tukea ammattilaisilta. Tärkeää oli
hyväksyä se, että kaikki ei välttämättä tule menemään suunnitelmien
mukaan, mutta siitäkin huolimatta matka ei lopu yhteen
epäonnistumiseen.
Mikään ei ole niin motivoivaa, kuin se,
että tiedät, että olet lunastanut valinnoillasi elämään lisää vuosia.
Se, että saa elää terveenä ja olla terve vanhempi ja näyttää omalla
esimerkillä sitä, että elät hyvää elämää samalla nauttien siitä.
Loppujen lopuksi ei ole tarvinnut luopua oikeastaan mistään.
Nykyisin arki rullaa, kun herää aamulla ja on nukkunut hyvin.
Työpäivän jälkeen on vielä energiaa touhuta perheen kanssa sekä pitää
huolta myös omasta hyvinvoinnista. Nyt se on sata kertaa helpompaa
kuin aikaisemmin. Kun jaksan panostaa itseeni, myös läheisilläni on
hyvä olla. Itseensä panostaminen ei ole muilta pois, vaan se on
valtava henkinen ja fyysinen voimavara arkeen.
Uuden elämäntavan myötä arkeni on muuttunut ja olen itsekin
muuttunut paljon. Minulla on paljon jaksavampi olo ja saan suunnitella
elämääni sellaisia asioita, mistä haaveilen, ilman että siihen täytyy
lisätä ”jos”. Arki on paljon helpompaa ja sujuvampaa, kun sitä voi
elää pelkästään elämällä.
Harmittaa, että olen heittänyt hukkaan vuosia sillä, että en ole
lähtenyt omasta kuplastani pois. Olisinpa uskonut enemmän omaan
onnistumisen mahdollisuuteen.
Tällä hetkellä elämäni on
sellaista, millaista olen ajatellut, että sen pitäisi olla ja olen
innoissani omasta hyvinvoinnistani. Nautin siitä, että minulla on
mahdollisuus tehdä erilaisia asioita. Nykyään minulle kuuluu erittäin
hyvää ja olen niin onnellinen, että olen uskaltanut.