Emme luultavasti päätä olla nälkäisiä tai kylläisiä aterian jälkeen. Tunnemme vain jompaakumpaa näistä pian syömisen jälkeen ja toimimme sen mukaisesti.
Joskus saattaa ihmetyttää, miksi suklaapatukka houkuttelee iltapäivän välipalana enemmän kuin vihreä omena, vaikka aamulla päätimmekin vakaasti pysyä terveellisissä vaihtoehdoissa.
Syömisen hallinta ei ole täysin meidän itsemme ohjauksessa, vaan siihen vaikuttavat niin hormonit, perimä kuin ympäristökin.
”Tarve löytää polttoainetta energian tuottamiseen on syvällä kaikkien elävien organismien biologiassa oleva vietti: me kaikki tarvitsemme ruokaa pysyäksemme elossa. Ei siis ole yllättävää, että kehossamme on tällainen monimutkainen ruuansäätelyjärjestelmä, jota hormonit ohjaavat”, kertoo Melbournen yliopiston lääketieteen professori Joseph Proietto.
Vaikuttaa siltä, että hormonit toimivat kehon ja aivojen välisinä kemiallisina viestinviejinä, jotka säätelevät syömistämme ja ruokaa koskevia valintojamme.
”Tarve löytää polttoainetta energian tuottamiseen on syvällä kaikkien elävien organismien biologiassa oleva vietti: me kaikki tarvitsemme ruokaa pysyäksemme elossa. Ei siis ole yllättävää, että kehossamme on tällainen monimutkainen ruuansäätelyjärjestelmä, jota hormonit ohjaavat.”
Jotkin hormonit vastaavat nälän stimuloinnista (kutsutaan niitä vaikkapa nälkähormoneiksi), kun taas toiset saavat meidät tuntemaan olomme kylläisiksi (kutsutaan niitä vaikkapa kylläisyyshormoneiksi).
Alla on yksinkertaistettu yleiskatsaus ruokahalun säätelyyn osallistuvista hormoneista. Kuvasta näet, miten elimistö vapauttaa eri hormoneja ja miten ne vaikuttavat ruokahaluun.
Kun vatsa on täynnä, se tuottaa vähemmän nälkähormonia. Nälkähormonin pitoisuuden pienenminen vähentää ruokahaluamme, mikä saa meidät lopettamaan syömisen. Samalla kylläisyyshormonien pitoisuudet lisääntyvät aterian jälkeen ja saavuttavat huipun 30–60 minuuttia myöhemmin.
Tämä nälkä- ja kylläisyyshormonien viestien dynaaminen vuorovaikutus auttaa aivojamme säätelemään syömistämme. Toinen hormonien joukko voi ohjata ruokavalintojamme ja vaikuttaa, vaikka emme olisi nälkäisiä.
Vaikuttaa siltä, että hormonien pitoisuudet muuttuvat myös painoa pudottaessamme. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että erittäin niukkaenergiaisella ruokavaliolla aiheutettu painonpudotus on yhteydessä hormonaalisiin muutoksiin, jotka edistävät painon kertymistä takaisin.
Painonpudotuksen jälkeen kylläisyyshormonien pitoisuudet vähenevät ja nälkähormonien lisääntyvät. Nämä muutokset johtavat nälän tunteen jatkuvaan lisääntymiseen ja kylläisyyden tunteen vähenemiseen. Muutokset voivat säilyä jopa kolmen vuoden ajan ja ovat todennäköisesti osasyy siihen, miksi 80 prosentilla ihmisistä pudotettu paino kertyy takaisin pitkällä aikavälillä.
”Painonpudotuksen jälkeen kylläisyyshormonien pitoisuudet vähenevät ja nälkähormonien lisääntyvät. Nämä muutokset johtavat nälän tunteen jatkuvaan lisääntymiseen ja kylläisyyden tunteen vähenemiseen.”
On tärkeää muistaa, että emme pysty kontrolloimaan kylläisyyshormonejamme. Kun olemme nälkäisiä, on erittäin vaikeaa olla syömättä – vaikka kuinka haluaisimme. Kun tiedämme, miten kylläisyyshormonit toimivat, voimme kuitenkin ymmärtää, millaista puuttumista ja strategiaa tarvitaan painon tehokkaaseen hallintaan.
FI24OB00046_08_2024
Novo Nordisk ei vastaa muiden toimijoiden ylläpitämien verkkosivujen sisällöstä.
