Jakso 3: Parempaa puhetta painosta

Miksi siitä painosta pitää aina puhua ja miten kohtaamisia terveydenhuollossa voisi kehittää? Miten yhteiskunnan keskustelukulttuurin pitäisi muuttua? Sisätautien erikoislääkäri Johan Fagerudd ja laillistettu ravitsemusterapeutti Anette Palssa keskustelevat, millaisia ovat hyvät tavat puhua painosta.

Painoindeksiä käytetään terveydenhuollossa yhtenä mittarina kuvaamaan ihmisen terveydentilaa. Monet kokevat painon ja painoindeksin tarkastelun kuitenkin ikäväksi tai loukkaavaksi, sillä paino on hyvin herkkä asia, johon liittyy monia tunteita.

Lääketieteen näkökulmasta lihavuus tarkoittaa yksinkertaisesti tilaa, jossa kehossa on liikaa rasvaa. Asiantuntijat näkevät, että yleisesti painoindeksi on hyvä, objektiivinen mittari terveydenhuollossa, mutta siihen ei tulisi keskittyä ainoana mittarina.

Lääkärille paino ja painoindeksi tarjoavat hyvän avauksen keskustelulle siitä, olisiko joillain toimenpiteillä mahdollisuus vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin. Johan Fagerudd painottaa, että yhden luvun sijasta ratkaisevaa kuitenkin on kuitenkin katsoa henkilön terveyttä kokonaisuutena.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Anette Palssa jatkaa pohtimalla, että painoindeksi on hyvä väestötason mittari, mutta yksilön kohdalla ei voida katsoa taulukosta hänelle hyvää painoa. Paino onkin vain yksi mittari monen joukossa. Tärkeää olisi pohtia, miten painoon suhtaudutaan yksilö- ja yhteiskuntatasolla.

Ylipainoiset tai lihavat ovat usein kuulleet monenlaisia neuvoja, mutta asiantuntijoiden mukaan niistä harvemmin on todellista hyötyä terveyden edistämisessä pysyvästi. Neuvojen antaminen on helposti ihmisen vaivan ohittavaa. Palssa nostaa esimerkiksi unettomuuden, johon moni mielellään antaa yleisesti kaikkien tiedossa olevia neuvoja. Sama koskee lihavuutta.

“Jos neuvot olisivat ratkaisu lihavuudenhoitoon, niin ei meillä olisi ylipainoa”, Palssa toteaa.

Fagerudd pohtii myös, että terveydenhuollossa saatetaan olla liiankin varovaisia lihavuuden puheeksi ottamisen kanssa. Se, että lihavuutta ei oteta terveydenhuollossa puheeksi, voi ollakin yhtä haitallista kuin jos lihavuudesta puhuttaisiin väärällä tavalla.

Neuvojen ja ohjeiden tarjoamisen sijasta kysyminen ja kuuntelu ovat onnistuneen puheeksi oton lähtökohtia. Asiantuntijat korostavat myötätunnon merkitystä sekä tärkeyttä nähdä ihminen ihmisenä. Yksinkertaiset kysymykset, faktojen tuominen esiin ja ihmisen omien näkemysten kysyminen ovat hyviä keinoja lähestyä aihetta. 

“Kysymyksen kysymiseen ei mene yhtään sen enempää aikaa kuin asian toteamiseen”, Palssa tiivistää.

Sanavalintojen lisäksi puheeksi ottamisen ajankohta ja tilannetaju auttavat onnistumaan. Fagerudd korostaa, että paino on hyvä nostaa puheeksi terveydenhuollon kohtaamisessa vain, jos lihavuus jollain tavalla linkittyy potilaan vaivaan. “Jos on ihottuman takia vastaanotolla ja lääkäri rupeaa kommentoimaan painoa, niin silloin ollaan väärällä tiellä”.

Kysymisen ohella kuuntelu on aivan ensisijaista potilaiden kohtaamisessa. Kysymysten kautta tulee myös ilmi, haluaako aiheesta ylipäätään keskustella. Palssa toteaa, että elintapojen muuttaminen, painonhallinta ja painon pudottaminen on loppujen lopuksi henkilökohtainen asia. Kehoon liittyvä koskemattomuus on myös sitä, että puuttuuko terveydenhuollon henkilökunta yksilön lihavuuteen. Tähän ei yhtäkkinen kysyminen ja kuuntelematon toimintatapa sovi.  

Asiantuntijat painottavat, että ei ole yhtä ja samaa, kaikille sopivaa tapaa ottaa lihavuus puheeksi. Tilanteen tunnustelu on tärkeää, jotta hyvät sanat ja tavat löytyvät.

Asiantuntijat korostavat kohtaamisessa ennen kaikkea onnistumisen ja osallisuuden korostamista.

Elämäntapamuutosten osalta herkästi ajatellaan, että pitäisi kehittää tai muuttaa nimenomaan asioita, jotka ovat huonosti tai pielessä.  Tällainen ajattelumalli on kuitenkin muutoksen näkökulmasta huono. Palssa tiivistääkin, että ei potilaalle tarvitse kertoa, mikä on huonosti. Yksilöt ovat jo oikein hyvin tietoisia omasta tilanteestaan.

Palssa huomauttaa, että terveydenhuollon kohtaamisissa olisikin hyvä muistaa myös se mahdollisuus, että yksilö on jo mahdollisesti aloittanut muutosten tekemisen omassa elämässään. “Se olisi ihanaa, jos kysyttäisiinkin, että mitä on jo tehnyt.”

Fagerudd korostaa hyvän ja onnistumisen potentiaalia ja Palssa painottaa, kuinka keskeistä pystyvyyden tunteen lisääminen onnistumisen kokemusten kautta on. Pystyvyyden kokemuksen päälle on helpompi rakentaa seuraavia muutoksia ja pysyvää muutosta.

Rohkeus ja uskallus pysähtyä oman asian ääreen ovat tärkeitä lähtökohtia elämäntapamuutosten aloittamiseen. Muutoksen tekeminen lähtee omista mahdollisuuksista – on pohdittava, onko aikaa ja voimavaroja tehdä muutosta.