Lihavuus on monimutkainen ja yksilöllinen sairaus. Jokaisen keho toimii hieman eri tavoin ja siksi painonpudotus ei etene kaikilla samalla tavalla. Silti monilla painonpudotusta tavoittelevilla ihmisillä on yllättävän samankaltainen kaava: alkuvaiheessa paino putoaa nopeasti, mutta jossain vaiheessa vauhti hidastuu ja paino tasaantuu.
Kehomme tarvitsee energiaa toimiakseen, ja saamme sitä ruoasta. Osa energiasta varastoituu rasvaksi. Se, kuinka nopeasti kehoomme kertyy ylimääräistä rasvaa riippuu useista tekijöistä, esimerkiksi käyttäytymis- ja ympäristötekijöistä. Todellisuudessa mukana on myös muita taustatekijöitä, kuten biologisia ja psykologisia ominaisuuksia. Koska kokonaisuus on näin monimutkainen, painonpudotus harvoin etenee suoraviivaisesti – siihen kuuluu usein sekä ylä- että alamäkiä.
Geenit voivat selittää jopa 40–70 % lihavuudesta. Geenit vaikuttavat siihen, miten aivosi käsittelevät ruokailuun liittyviä mielihyvän tunteita ja kylläisyyttä. Ne voivat myös määrittää, miten kehosi reagoi ympäristötekijöihin. Tätä kutsutaan fenotyypiksi. Fenotyyppi vaikuttaa esimerkiksi siihen, kertyykö ylimääräinen rasva vatsan alueelle. Useimmilla ihmisillä lihavuus ei johdu yhdestä geenistä, vaan useiden geenien yhteisvaikutuksesta.
Aivot saavat signaaleja nälästä ja kylläisyydestä eri puolilta kehoa, ja näitä signaaleja ohjaavat hormonit. Esimerkiksi mahalaukussa erittyvä hormoni greliini välittää nälän tunnetta, kun taas rasvasoluista erittyvä hormoni leptiini sekä muun muassa suolistosta erittyvä hormoni GLP-1 hillitsevät ruokahalua ja auttavat säätelemään kylläisyyden tunnetta. Joillakin henkilöillä, joilla on lihavuutta, leptiini ei toimi kunnolla tai GLP-1:n eritys on madaltunut, mikä lisää nälän tunnetta ja vaikeuttaa painonhallintaa.
On täysin normaalia, että painonpudotus hidastuu tai pysähtyy jossain vaiheessa, vaikka elintavat pysyisivät samoina. Painonpudotuksen alkuvaiheessa kalorien vähentäminen ja liikunnan lisääminen johtavat usein nopeisiin tuloksiin. Myöhemmin keho sopeutuu uuteen painoon ja kuluttaa vähemmän energiaa. Samalla ruokahalu voi kasvaa. Toisin sanoen, mitä enemmän painoa putoaa, sitä voimakkaammat nälkää lisäävät viestit aivot saavat. Tämä on luonnollinen kehon reaktio, joka pyrkii palauttamaan menetetyn painon.
Tässä tilanteessa voi tuntua siltä, että keho toimii painonpudotusta vastaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole epäonnistuminen, vaan kehon biologinen sopeutuminen tilanteeseen.
Oikeanlainen tuki on tärkeää painonhallinnan eri vaiheissa. Terveydenhuollon ammattilaiset voivat auttaa sinua ymmärtämään kehosi reaktioita ja muuttamaan hoitosuunnitelmaasi, jos painonpudotus pysähtyy.
Pyydä rohkeasti tukea hoitotiimiltäsi – painonhallintamatkaa ei tarvitse tehdä yksin.
Tälle sivulle olemme koonneet terveydenhuollon hoitopaikkoja, jotka ovat erikoistuneet lihavuuden hoitoon.
1. Hall KD & Kahan S. Maintenance of lost weight and long-term management of obesity. Med Clin North Am. 2018 Jan;102(1):183–197.
2. Pujia R, Tarsinano MG, Arturi F, De Lorenzo A, Lenzi A, Pujia A, Montalcini T. Advances in Phenotyping Obesity and in Its Dietary and Pharmacological Treatment: A Narrative Review. Front Nutr. 2022 Feb 15;9:804719.
3. Käypä hoito -suositus: Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset). Duodecim 2025. https://www.kaypahoito.fi/hoi50124. Viitattu 7.9.2025
4. Loos RJ & Yeo GS. The genetics of obesity: From Discovery to Biology. Nat Rev Genet 2022 Feb;23(2):120-133.
5. Berthoud H-R, Münzberg H, Morrison CD. Blaming the brain for obesity: Integration of hedonic and homeostatic mechanisms. Gastroenterology. 2017 Feb 10;152(7):1728–1738.
6. Klok MD, Jakobsdottir S, Drent ML. The role of leptin and ghrelin in the regulation of food intake and body weight in humans: a review. Obesity Reviews. 2007 Jan;8(1):21–34.
7. Barakat GM, Ramadan W, Assi G, El Khoury NB. Satiety: a gut–brain–relationship. J Physiol Sci. 2024 Feb;74:11.
FI25OB00138_11_2025
