Lihavuus on sairaus, ei valinta tai luonteen heikkoutta

Lihavuudesta podcast -sarjan ensimmäisessä jaksossa professori ja lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen sekä aineenvaihduntatutkimuksen apulaisprofessori Kirsi Virtanen avaavat, mitä lihavuus lääketieteellisesti tarkoittaa. Asiantuntijat purkavat yleisiä myyttejä ja kertovat, miksi lihavuus on biologinen sairaus. Sarjan juontaa Pia Penttala.

"Lääketieteellisesti ajattelen lihavuutta hyvin vahvasti sairautena. Se on poikkeuksellinen aineenvaihdunnallinen tila, missä hormonitasapaino ja aineenvaihdunta ovat muuttuneet hyvin voimakkaasti", toteaa Kirsi Virtanen.

"Kun me ajattelemme, että lihavuus on lääketieteellinen tila, joka johtuu biologisista asioista, poistamme samalla syyllisyyttä", Pietiläinen selittää.

Lihavuuden taustalla suolistohormonit ja geenit

Lihavuuden taustalla on usein suolistohormonien puute. "Jos ihmisellä ei erity suolistohormoneja riittävästi, hän ei tule kylläiseksi ruuasta, ja hänelle tulee nälkä nopeasti uudestaan", Pietiläinen kuvaa.

"Tämä on ydin lihavuusbiologiassa. Eli lihavuus syntyy, kun ihmisellä on liian suuri ruokahalu siihen nähden, mitä keho oikeasti tarvitsee", hän tiivistää.

Geenien rooli on yllättävä: "Geenit, jotka isolta osin määrittelevät painoindeksin, ovat todella harvoin aineenvaihduntaan liittyviä geenejä. Valtaosa näistä geeneistä liittyy aivojen toimintaan, eli ne ovat ruokahalua sääteleviä geenejä", Pietiläinen kuvaa.

BMI kertoo vain osan totuudesta

Virtasen mukaan painoindeksi eli BMI on lähtökohtaisesti hyvin keinotekoinen mittari. "Meillä on painonnostajia ja jääkiekkoilijoita, jotka ylittävät reippaasti yli 30 painoindeksin, koska heillä on hyvin iso lihasmassa."

Pietiläinen on tutkinut asiaa ja toteaa, että 99 prosentissa tapauksista painoindeksi ja rasvaprosentti antavat saman tuloksen. "Lihaksikkaat ihmiset tunnistetaan kyllä lääkärin vastaanotolla ihan ilman mitään puntariakin."

"Pääsemme terveyden arviossa todella pitkälle sillä, että meillä on verikokeista sokerit, rasva-arvot, kolesterolit, ehkä myös maksa-arvot ja lisäksi verenpainearvot", Pietiläinen summaa.

"Syö vähemmän, liiku enemmän" ei ole ratkaisu

Yksi sitkeimmistä myyteistä on, että laihduttaminen olisi yksinkertainen matemaattinen yhtälö. "Ajatus, että jos syö tietyn määrän ja liikkuu tietyn määrän, summa olisi yksi plus yksi eli kaksi. Näinhän se ei todellakaan ole", Virtanen kumoaa.

Pietiläinen selittää: "Termodynamiikan laki sanoo,  että syö yhtä paljon kuin kulutat. Neuvona se on kuitenkin yhtä huono kuin se, että sanoisit kilpirauhasen vajaatoimintapotilaalle, että koita saada se sinun kilpirauhasesi nyt tuottamaan paremmin hormonia."

Monen lihavuuden kanssa kamppailevan arki pyörii jatkuvan painonhallinnan ympärillä. "He ajattelevat ruokaa ensimmäisenä aamulla, ja viimeisenä, kun menevät nukkumaan", Pietiläinen kuvaa. "Se on vähän niin kuin vankila, mikä kietoo lonkeroihinsa."

Mielihyvä ja kylläisyys avaimina

Virtanen korostaa mielihyvän merkitystä: "Sen sijaan, että laskee kaloreita, kannattaa miettiä sitä, onko tämä ruoka hyvää ja saanko siitä mielihyvää."

Liikunnassakin pätee sama neuvo: "Ei lasketa kaloreita, vaan ajatellaan, että mikä olisi mielihyvää tuova liikuntamuoto."

Pietiläinen nostaa esiin kylläisyyden: "Jos asiaa mietitään ruokavaliopuolelta, niin kylläisyyttä tuovat samat vanhat kujeet: ateriarytmi ja proteiinit, kasvikset ja kuidut." Kylläisyyttä tasapainottavat myös liikunta ja uni.

Tavoitteena hyvä elämä

"Usein huomaan, että vastaanotolla käyvät ihmiset ovat yksiä parhaimpia asiantuntijoita siitä, miten pitää syödä ja liikkua. He tekevät ihan valtavasti töitä sen eteen", Virtanen kuvaa.

Pietiläinen vahvistaa: "He ovat yrittäneet tosi paljon erilaisia asioita, laihduttaneet vaikka kuinka monta kertaa."

"Lähdemme ajatuksesta, että lihavuuden hoito ei ole painokeskeistä, vaan nimenomaan hyvän elämän hakemista monilta eri osin. Terveyttä, mutta myös arjen hyvinvointia ja ihanaa elämää", Pietiläinen tiivistää.

Tämä artikkeli perustuu Pia Penttalan, Kirsi Pietiläisen ja Kirsi Virtasen haastatteluun.