Lihavuuden stigma - kuinka häpeä ja ennakkoluulot vaikuttavat elämään

Lihavuudesta puhutaan usein väärin tai liian yksinkertaistetusti. Yksi keskeinen syy tähän on lihavuuteen liittyvä stigma - häpeän leima, joka vaikuttaa sekä yksilön hyvinvointiin että hoitoon hakeutumiseen.

Mitä lihavuuden stigma on?

"Lihavuuden stigma on kokonaisvaltainen asia. Se vaikuttaa yksilöön, siihen kuinka ihminen kokee itsensä", määrittelee Anu Joki. "Yhteiskunnassa stigma on sitä, kuinka muut ihmiset näkevät ja kohtaavat sinut, millaisia ennakkoluuloja sinua kohtaan on olemassa ulkonäköösi liittyvän asian, eli tässä tapauksessa painon suhteen."

Stigmaan kuuluu se, miten ihminen luokitellaan ja mihin hänen ajatellaan kykenevän. "Voi olla syrjintää, minkä vuoksi ei oteta töihin. Tai ajatellaan, että lihavat ovat vaikka laiskoja", Joki kuvaa.

Kirsi Pietiläinen nostaa esiin stigmaa ylläpitävän ajatuksen: "Kun sanotaan, että lihavuus on omaa syytä, on se stigmaa. Tai voidaan jopa sanoa, että lihavuus on oma valinta. Se on juuri sitä lihavuusstigmaa."

Stigman juuret ja syyt

Stigman juuret ulottuvat pitkälle historiaan. Anu Joki viittaa 1960-luvulla perustettuun "lihavuuden vastustamisyhdistykseen", jonka valistusfilmissä todettiin, että "70 % lihavuudesta on tyhmyyttä ja loput on geeneistä."

"Edelleen nämä samanlaiset myytit elävät meillä. Me ei ehkä aina tiedosteta sitä, mutta ne tulevat sieltä taustalta, ja ovat jotenkin hirveän sisäistettyjä yhteiskunnassamme", Joki toteaa.

Stigma syntyy lihavuuden syiden yksinkertaistamisesta. Kun ajatellaan, että lihavuus johtuu vain siitä, että "syöt liikaa ja liikut liian vähän", syntyy moraalisia käsityksiä, että ihminen on liian laiska.

Stigman ilmenemismuodot arjessa

Anu Joen tutkimuksessa on tullut esiin järkyttäviä esimerkkejä. "Ihan vain jos menee uimahalliin, vieraat ihmiset voivat alkaa siellä haukkumaan. Siis suorin sanoin, että hyi mikä läskiämmä, älä tule tänne näyttäytymään", Joki kertoo.

Stigmaa tulee myös lähipiiristä: "Perheellä on iso rooli, jos vaikka vanhemmat huomauttelevat lapsille ja nuorille painosta. Vanhempi sukupolvi saattaa kommentoida suoraan vaikka kahvipöydässä, että pitäisikö sinun laihduttaa", Joki kertoo.

Pia Penttala nostaa esille myös sosiaalisen median roolin. "Meillä on paljon somevaikuttajia, jotka ovat omalla kehollaan esillä. Ja sitten se kura, mitä he saavat, niin se on jotain aivan järkyttävää."

Sisäistetty stigma

Stigma sisäistyy usein syvästi. Anu Joki kuvaa haastattelukokemuksiaan: "Sydämeni itki siellä niin monesti, kun näin tosi valoisia ihmisiä edessäni ja sitten kun kuuntelin, miten he puhuivat itsestään. Se oli tosi hurjaa, ihmiset puhuvat itsestään synkästi, vihaan mun kehoa, en pysty katsomaan sitä”, Joki kertoo.

Sisäistetty stigma vaikuttaa ihmisen käsitykseen itsestään: "Voiko kukaan rakastaa minua, kun olen tämän näköinen? Ansaitsenko olla haluttava ihminen, kun olen lihava?", Joki kuvailee.

Stigma vaikuttaa merkittävästi avun hakemiseen. "Moni sanoo, että aina ensimmäisenä, kun menee valittamaan vaikka korvakipua, tuodaan esiin, että sinulla on nyt liikaa tuota painoa", Joki kuvaa.  ”Ihmiset ei enää välttämättä halua mennä lääkäriin, ja hoitoon hakeutumista lykätään mahdollisimman pitkälle."

Muutos on mahdollinen

Anu Joki johtaa sosiaali- ja terveysministeriön Stigma-hanketta, jonka tavoitteena on kehittää terveydenhuollon koulutusta. Hankkeessa kehitetään tukimateriaaleja, kriteereitä ja systemaattista tapaa käsitellä aihetta.

Yksilötasolla stigman vähentäminen voi alkaa pienistä asioista. "Jos huomaa stigmaa itsessään, niin voi alkaa kiinnittää huomiota, miten puhuu itselleen.", Anu Joki neuvoo.

Anu Joen tutkimus Painonhallintatalossa osoitti, että oikeanlainen kohtaaminen voi radikaalisti muuttaa ihmisen käsitystä itsestään arvottomuuden tunteesta tunteeseen, että ihmisellä on kaikki mahdollisuudet maailmassa.

"Stigmaa vastaan pitää välillä kyllä taistella, ja jo kaikki pienetkin teot ovat hyvä asia. Muutos vaatii myös yhteistyötä ja voimme kaikki olla mukana vähentämässä stigmaa", Kirsi Pietiläinen toteaa. "Jo kaikki se pienikin on hyväksi." Muutos vaatii yhteistyötä: "Me voidaan yhdessä kaikki tehdä sitä ja vähentää stigmaa", Anu Joki päättää.

Tämä artikkeli perustuu Pia Penttalan, Kirsi Pietiläisen ja Anu Joen haastatteluun.